torstai 25. toukokuuta 2017

Kiireinen kotiäitiarki

Olen laiminlyönyt tätä blogia viime aikoina, mutta niin olen kyllä laiminlyönyt kaikkea muutakin, esimerkiksi omaa liikuntaani ja vaikkapa siivoamista sun muuta turhaa. Veenu on alkanut nukkua vain yhdet pikkutorkut aamupäivällä ja yhdet päiväunet keskipäivällä, ja alkanut muuten touhottaa menemään joka suuntaan, joten äidin hengähdyshetket ovat kortilla. Ellun kanssa on sitten omia puuhiaan ja nyt keväälle on sattunut vaikka mitä juhlia ja menoja, joihin valmistautumiseen ja joihin hankkiutumiseen menee kahden lapsen kanssa oma aikansa.


Toisaalta on rentoa olla kotiäiti, mutta päivät ovat kyllä täynnä puuhaa, ainakin jos ei harrasta einesruokia ja omistaa omakotitalon. Tiskiä, ruuanlaittoa, siivoamista ja kukkapenkkien kitkemistä on tarjolla aina, kun lapset ovat suht kylläisiä/tyytyväisiä/leikitettyjä/sosiaalistettuja. Jos aamupäivä tai koko päivä menee kylässä tai muissa riennoissa, niin seuraavana päivänä saa sitten tehdä kotitöitä senkin edestä. Ja mie en edes ole mikääm siisteysnatsi vaan menen siitä, mistä aita on matalin! Kaksi lasta vain syö, sotkee ja tuottaa pyykkiä (yli) tuplaten kuin se yksi. Ehkä tämä helpottaa, kun imetys loppuu/Veenu alkaa syömään täysin samaa ruokaa/lopettaa kestovaippailun/muuttaa kotoa. 

Ja sitten tämä talo! Viime iltoina olemme viettäneet miehen kanssa laatuaikaa maalaten ja öljyten terassia, joka on nyt valmis, luojan kiitos. Maalasin viime kesänä tehdyn aidan ja kukkapenkeissä olisi aina laajentamisen varaa. Onneksi tytöt viihtyvät molemmat ulkona (vaikka saankin kaivaa Veenun suusta kiven noin joka kolmas minuutti) - vaikka pihahommissa onkin työtä, niin samalla nautin niistä ihan mielettömästi. Kukkapenkit ja kaverien näkeminen ovatkin sallittuja syitä ruokkia perhe aina välillä (eli nykyään suht usein) eineksillä tai tonnikalapastan tyyppisillä pikaruuilla.

Ellu on tämän vuoden ollut päiväkodissa kahdesti viikossa, mutta hän lopettaa sen tämän kuun lopussa. Ensi vuosi tuo siis entistä enemmän menoja ja tekemisen keksimistä, koska Ellu (tai mie?) ei ole tyyppi, joka viihtyisi kotona telkkaria katsellen. Mutta uskon, että ensi vuodesta tulee kiva vuosi. Ellu on viihtynyt päiväkodissa ja oli oikein hyvä ratkaisu, että hän jatkoi siellä osittaisesti Veenun vauvavuoden, mutta nyt sekä Ellu että me vanhemmat olemme sitä mieltä, että on hyvä lopettaa päiväkotijutut ainakin ensi vuodeksi ja elää vähän toisenlaista arkea. 

Aaa. Ja orastavassa kolmenkympinkriisissäni olen ehkä saanut hankittua perheelle vielä lisää työmaata. Mutta palataan siihen asiaan parin viikon päästä kun asiat ratkeavat! (Kuvan possut vasemmalla eivät liity tähän mitenkään, oikeanpuoleiset liittyvät)

Eli täällä menee hyvin, mutta touhukkaasti! Blogi on ehkä hiukan hiljainen, mutta pihisee kyllä vielä! 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Veenu 9kk




Veenu on ollut jo viikon verran yhdeksänkuinen, mutta tämä postaus on venynyt, koska vihdoinkin tulivat kukkapenkkienlaittokelit - perheemme on ollut ihan pihalla.

Meidän yhdeksänkuinen on iloinen, seurallinen, touhukas, rohkea ja perustyytyväinen tapaus. Hän haluaa olla aina siellä missä tapahtuu, ja mitä enemmän ihmisiä ja menoa ja meininkiä, niin sen tyytyväisempi Veenu on. Hän on noin 74 senttiä pitkä ja painaa varmaankin 7,5 kiloa, Vaatteissa on siirrytty melkein kokonaan kokoon 80.



Liikkeissään Veenu on edelleen rauhallinen. Hän ryömii sujuvasti paikasta toiseen, mutta on vasta viimeisen viikon ajan alkanut nousta konttausasentoon hytkyttelemään. Tänään hän peruutti kontaten metrin verran, saa nähädä, lähteekö homma etenemään. Istumaan hän ei vielä nouse itse, mutta istuu jämäkästi joten aika usein nostamme hänet istumaan, jotta hän pääsee paremmin puuhaamaan leluilla jne. Ehkä hän ei siksi olekaan harjoitellut istumaannousua, palvelu on pelannut liian hyvin. ;)

Veenu osaa taputtaa, tyhjentää lelulaatikoita, vetää ilmapallot naruistaan alemmas revittäväksi, juoda aika hyvin tavallisesta mukista ja syödä kaikenlaista itse. Hän harjoittelee taputtamaan ja ryömii syöttötuolin alle kiljuen namnamia. Lisäksi hän on oppinut repimään ruohoa, ja tunkemaan sitä suuhunsa.

Nyt viikon verran Veenu on nukkunut yöt ilman yösyöttöä. Edelleen hän havahtuu tuttuun tapaan neljän maissa ähisemään, mutta nukahtaa heti uudestaan kun isänsä silittää pari kertaa päästä. Miun ei parane koskea: jos Veenu ei isänsä kanssa muista haluta syödä, niin en aio asiasta häntä muistuttaakaan. Ihanaa nukkua vähän paremmin! Aamut sitten alkavatkin jo heti kuuden jälkeen, mutta en kehtaa valittaa siitä.



Aikaisen aamuheräämisen vuoksi Veenu käy päiväunille jo ennen yhdeksää, ja sitten uudestaan yhdeltä. Unet kestävät tunnin, puolitoista. Lisäksi hän nukkuu melkein aina pienet unet vielä viiden maissa, ja painuu yöunille kahdeksan aikoihin. Aamupäivisin hän nukkuu yleensä vaunuissa, muuten pinnasängyssä meidän vanhempien vieressä. Satunnaisesti hän vielä nukkuu päikkärit miun kainalossa, koska se on miusta niin ihanaa. :D

Veenu on todella kiinnostunut kirjoista ja soittimista, erityisesti lelupianosta, ja on aina mukana leikeissä, tutkimassa tavaroita ja erityisesti maistelemassa niitä. Toiset lapset ovat Veenusta ihania ja hän pitää kiukkuisen parkaisun, jos isommat yrittävät poistua paikalta ja jättää hänet yksikseen. Muutenkin Veenulle on tullut enemmän tahtoa, ja jonkinlainen lievä eroahdistuskausikin on nyt päällä. Jos joku yrittää poistua huoneesta ja Veenu huomaa, hän rääkäisee vihaisesti ja ryömii itkien perään. Miun laittaessa ruokaa Veenu löytyy ennemmin tai myöhemmin ripustautuneena nilkkoihini. Yleensä saan hetken lisäkokkausaikaa sylittelemällä hiukan ja antamalla tytölle sitten jonkin uskomattoman ihmeen tutkittavaksi, kuten patalapun tai vispilän.



Yleensä Veenu on kuitenkin oikein hyväntuulinen. Hänen kasvoillaan on yleensä leveä hymy ja yleensä hän viettää aikaa pulisten omalla kielellään ja iloisesti hihkuen. Hän osaa virnuilla ja veikistellä ja tietää selvästi, että hän on perheenjäsentensä mielestä aika mainio tapaus.

Veenu sormiruokailee paljon. Aamu- ja iltapuurot syötämme ja jotain sosetta on yleensä tarjolla jossain kohtaa päivää, mutta paljon hän syö itse. Leipä on Veenun herkkua, samoin kaikki höyrytetyt vihannekset, tomaatti ja pasta. Kananmunasta hän pitää syötettynä, mutta ei munakkaana eikä keitettynä itse halua syödä sitä, se vain muussataan pöytään. Kalan kanssa on sama juttu, Myöskään minkäänlaiset kala- tai lihapötköt eivät viime aikoina ole uponneet, joten lihat tarjotaan yleensä soseiden muodossa.

Veenulla on edelleen tutti, Ellultahan se lähti jo puolivuotiaana ja se oli suunnitelma Veenunkin kanssa, mutta koska Veenun yöt ovat olleet Ellua rikkonaisempia ja tutti on rauhoittanut niitä, on hän saanut jatkaa lutsutusta. Tutti onkin aika tiukasti suussa aina unilla ja rattaissa, yleensä myös turvakaukalossa. Kesällä on tiedossa paljon yökyläreissuja, joten ehkä annamme Veenun pitää tuttinsa kesän yli, varsinkin nyt, jos yöt ovat muuttumassa kokonaisiksi.



Veenu viihtyy ulkona, erityisesti, jos onnistuu nyhtämään heinää nyrkit ja suun täyteen. Myös kukat ovat vaarassa kun Veenu ottaa spurtin. Hiekkahommatkin kiinnostavat, ja kastelukannut: toivottavasti kelit pian lämpenisivät niin Veenukin pääsisi paremmin hommiin mukaan, nyt hanskat kädessä ja haalari päällä se on vähän hankalaa. Äitienpäivänä koettiin ensimmäinen pyöräreissukin, se oli Veenusta hauskaa.

Semmoinen  iso pieni yhdeksänkuinen. Aika menee vauhdilla!


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Oi äitienpäivä

Olipa ihana äitienpäivä. Mies ja tytöt olivat panostaneet ja sain niin lahjoja, kortteja, kivaa tekemistä kuin herkkuruokaakin. Happy mom!


Aamulla leikin nukkuvaa kun miut tultiin herättämään laulun ja lahjojen kera. Hiukan oli haikea olo kun mietin, että tässä sitä nyt ollaan, viettämässä äitienpäivää innostuneiden pikkulasten kanssa: ei tämä kovin montaa vuotta kestä!

Sain hiukan vinkkaamani meikkilaukun ja vieläpä tyttömäistä kynsilakkaa ja hajuvettä. Ihmettelinkin viikolla, miksi perhe palasi kauppareissulta oudolta haisten, mutta syytin sitten meidän uutta käsisaippuaa. :D

Aamupalan jälkeen kävimne pyöräilemässä, Veenukin oli istuimessa ekaa kertaa ja mukavaa oli. Söimme pienet eväät ja heitimme leipiä.


Käväisimme myös satamassa leikkipuistossa ja syömässä ne perinteiset äitienpäivävedyt. Olipa taas hyvää pitkän talven jälkeen!


Iltapäivällä pelattiin, rakennettiin legoja, kaivettiin kukkapenkkiä auringonpaisteessa ja syötiin lohta kookoskermassa, ommommom. Ja ehkä maailman isoimmat ja suklaisimmat jäätelöannokset.

Että tätä äitiä on kyllä tänään hemmoteltu! Tilasin tällaisen kohtelun joka sunnuntaiksi, mutta ei kuulemma tipu. ;)


Ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä oli siis ihana ja oikein onnistunut. Kahden tytön äitinä oleminenkin on kyllä ollut oikein ihanaa: puuhaa kyllä riittää päivän jokaiseen hetkeen, mutta koskaan ei kyllä ole tylsää. Ja haleja ja pusuja en ole koskaan saanut niin paljon kuin nykyään. Miulla on ihanat tyttäret ja ihana perhe, on onni ja kunnia saada olla äiti juuri tässä poppoossa.

Toivottavasti teillä oli mukava äitienpäivä!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Hyvä äiti vai tosi huono äiti?


Meillä oli kylässä joukko lapsia ja talon tyhjennettyä löysin Ellun rakkaan Sanna-nuken käsi irronneena yhdestä nurkasta. Ellu oli jo nukkumassa ja koetin työntää kättä takaisin paikalleen, mutta ei auttanut, muovi oli murtunut ja käsi roikkui surkeana pois paikaltaan. Nukke näytti surkealta ja miua itketti jo pelkkä ajatus siitä, miten surkealta Ellu näyttäisi tilanteen selvitessä aamulla.

Mietin, miten keskustelisin asiasta Ellun kanssa ja miten kohtaisimme kolauksen yhdessä. Rikkinäinen nukke harmittaisi, mutta Ellu kyllä pääsisi asian yli, leikkisi Sannalla vaikka vaatteiden pukeminen olisikin hankalaa eikä sitä saisi nuken kantoreppuun enää ja kesällä sen käsi varmaan putoisi järveen ja... Sitten päätin olla epäkypsä vanhempi, naputtelin iltamyöhällä nuken ostoilmoituksen paikalliselle Fb-kirppikselle ja seuraavaan aamuun mennessä olin löytänyt lähes identtisen nuken naapurikaupunginosasta. Liimasin nuken pyllyyn Ellun nimitarran, puin Sannan vaatteet päälle ja hylkäsin sen samaan paikkaan, mistä olin sen edeltävänä iltana löytänyt. Suorastaan poirotmainen rikos.

Mieheni kannusti ystävällisesti, että olen hyvä äiti kun hankin Ellulle uuden nuken, jonka kanssa hän saa jatkaa niitä puuhia, joista on vanhan Sannan kanssa nauttinut. Yksi pettymys vähemmän nelivuotiaan elämässä. Itsekin vakuutan itselleni, että säästin Ellun isolta harmilta ja kovilta päätöksiltä.

Mutta toisaalta, hyvä vanhempi ei pehmittele kolhuja liikaa vaan auttaa lasta kohtaamaan pettymykset ja jatkamaan elämää myös niiden jälkeen. Kolhut ja rikkoutuneet nuket kuuluvat elämään eikä niiltä voi Facebook-tunnukset omaava kirppistelijä-äiti ikuisesti suojella. Sitä voi kuvitella olevansa hyvä ja kiva äiti ja antaa lapsensa valvoa puoleen yöhön, saada kaikki lelut kaupasta, voittaa aina peleissä ja lahjoa, piilottaa tai huijata kaikki pettymykset pois, mutta pidemmän päälle sellainen on vain todella huono äiti.

Olisin voinut olla hyvä äiti, kertoa Ellulle totuuden, lohduttaa ja näyttää, miten Sannalla voi vieläkin leikkiä. Tai toisenlainen hyvä äiti ja lähteä Ellun kanssa ostamaan uuden. Tai vielä toisenlainen, sellainen, joka ei kutsuisi meille muita lapsia, jotta Ellun rakkaat tavarat varmasti pysyvät ehjänä. Nyt päätin olla sellainen hyvä, joka ehkäisee lapseltaan edes yhden lapsuusajan ison pettymyksen, vaikka sitten vähän huijaamalla.

Vanhemmuus on vaikeaa. Olet aina samaan aikaan vähän hyvä ja vähän huono. Tosin lapsesi ei tiedä sitä. Hänestä sinä olet aina aika super. Erityisesti siitä, kun innostut ihmettelemään hänen kanssaan sitä, miten Sanna osaakin nyt ihan yllättäen sulkea silmänsä, vaikkei se aiempaan kolmeen vuoteen ole sitä osannut. Oho ja hups.

Millainen hyvä äiti sinä olisit ollut? 


Ps. Mies esitti huomion, että olen hyvä äiti niin kauan, kun en jää tästä kiinni. Jos jään kiinni, olen todella huono äiti. Olen vähän kuin kodeissa aattoiltana vieraileva nuorisoseuralta tilattu joulupukki.  Mutta otan sen riskin ja teen silloin, mitä hyvä huono äiti tekisi: pyydän anteeksi ja kerron totuuden. Mutta siihen saakka, hyshys. 

maanantai 8. toukokuuta 2017

Koukussa pihaan


Kevätsäät ovat olleet myös täällä Saimaan rannoilla aika surkeat. Ensin satoi ja oli kylmää, nyt on ollut lähinnä kylmää. Ja tällaiselle suht tuoreelle pihanomistajalle tämä on kidutusta!

Miulla on tällekin kesälle suuret suunnitelmat pihan suhteen: kukkapenkkien laajennusta, puiden istutusta, uusia kasvilaatikoita ja sen sellaista. Lisäksi pitäisi nakutella kasaan pieni pihavarasto ja käsitellä viime kesänä tehdyt terassi, autokatoksen väliseinä ja aidanpätkä. Mutta kun mitään ei pääse tekemään! Varaston elementit saapuvat tällä tai ensi viikolla, ja sää on ollut ihan liian kylmä mihinkään istutushommiin. Tuskissani livahdin kuitenkin viikonloppuna itsekseni Plantageniin ja ostin kesän ruukkukukat: jospa niitä pääsisi viikonloppuna vihdoin istuttamaan!


Puutarhurina olen todellakin enemmän innokas kuin taidokas, mutta ei kai se haittaa. Ärsyttää suunnattomasti, että pari viime vuonna istuttamaani perennaa vaikuttaa kuolleen talven aikana, mutta se korvautuu ilolla siitä, kun joku toinen kasvi puskee sinnikkäästi esiin mullan alta.  Vihaan haravoimista ja nurmikon ajoa, mutta mieli lepää kun saan puhdistaa kukkapenkkejä, istuttaa kasveja ja erityisesti perustaa uusia penkkejä: eikä vähiten sen vuoksi, että mitä enemmän kukkapenkkejä, sitä vähemmän nurmea ajettavana. ;)

Viime aikoina olemme saaneet vielä tavallistakin enemmän ulkoilmaa kun pihalla on ollut haravointia, kukkapenkkien puhdistamista ja kaikkea muuta kevätpuuhaa. Ellu viihtyy hienosti ulkona vaikka tuntejakin, Veenun homma on lähinnä nukkua ja hänen herättyään pitääkin aika pian lähteä sisälle, tuuli on noin pienelle vielä todella kylmä eikä ryömivälle, pökkelöksi puetulle vauvalle löydy pihalta oikein muuta tekemistä kuin siskon touhujen katselu. Tosin perjantaina täälläkin koettiin niin lämmin päivä, että Veenu pystyi olemaan hetken ilman hanskoja: onnellisena hän täytti suunsa ensin heinällä, sitten hiekalla.



Puutarhahommiani rajoittavat siis tällä hetkellä sää, vauva ja ajanpuute. Kotihoidontuki alkaa ensi viikolla, silloin rajoitteeksi tulee myös raha. Olen hiukan suunnitellut pyytäväni mahdolliset kolmikymppismuistajaiseni avustuksina pihaharrastukseeni kolikoiden, multasäkkien tai perennakasvien muodossa. Enpä olisi pari vuotta sitten tällaista uskonut.

Oletteko te koukussa pihaan?


torstai 4. toukokuuta 2017

Äitienpäivälahjavinkki (suoraan lentävältä tiikeriltä)


Ah äitienpäivää ja vauvaikäistä. Halusin, että Veenukin voi osallistua mummin ja mammojen lahjoihin, vaikka se tietääkin syötyä paperia, lattialle viskottuja tarvikkeita ja lopputuloksena kolmea hentoista viivaa paperissa.

Onneksi on Tiger, tai siis virallisesti Flying Tiger Copenhagen.


Täällä meillä ei ole Tigeria, ehkä lompakkoni onneksi, mutta säännöllisesti on päästävä kotimaanreissuilla Tigeriin ostamaan askartelutarvikkeita ja mausteita. Äitienpäivää varten ostin värittämiseen ihastuneelle Ellulle väritettävät kortit ja tyttöjen yhteiseksi lahjaksi avaimenperät.


Ellu piirsi prinssejä ja prinsessoita, Veenu viivoja. Tosi hienoja molemmat. :) Laitoimme jokaiseen avaimenperään toiselle puolelle Ellun ja toiselle Veenun piirroksen, ja Ellu sitten väritteli kortit. Lisäksi kukkia tai suklaata ja tadaa!


Viime vuonna Ellu väritti kassit ja teimme kukkakortit, sitä edellisenä painoimme kortit perunalla ja Ellu piirsi jääkaappimagneetit, joiden viivat olivat vielä aika samankaltaiset kuin tänä vuonna Veenun piirroksissa. Niin se aika kuluu.