torstai 21. syyskuuta 2017

Neljävuotiaiden erimielisyyksiä selvittämässä

Jos ei aina ole helppoa olla vauvan äiti, niin ei kyllä nelivuotiaankaan.


Ellulla on aina ollut hyvä mielikuvitus, hän on herkkä ja tuntee vahvasti. Hän on tullut isäänsä ja on rohkea tutustumaan uusiin ihmisiin, ja uudet lapset ovat heti hänen kavereitaan. Ja ne, keiden kanssa hän useimmiten leikkii, ovat tärkeitä ystäviä ja hän haluaa kiihkeästi olla heidän ystävänsä. Hirveintä, mitä Ellu tietää, on, jos se kaveri ei enää pitäisikään hänestä.

Nyt viime aikoina olemme saaneet kohdata lasten maailmaa julmemmalta kantilta. Useamman kaverin kanssa on hyvien leikkien lomassa tullut ikäviä tilanteita, ja ensimmäiset 'En kutsu sua mun synttäreille' - kommentit on jo kuultu, samoin vauvattelut kun Ellu sattui olemaan liikkeellä potkupyörällä eikä polkupyörällä ja leikistä pois jättäminen, joka asiaan puuttuvalle aikuiselle käännettiin pienellä valheella Ellun omaksi syyksi, myös aikuisen mielestä. Kerran Ellu pudotettiin keinusta alas, keinukaverin oman pahan mielen ja huonon aamun takia.

Tiedän, että ensi kerralla se ikävästi sanoja voi olla Ellu. Tiedän, että tämä nyt kuuluu kasvamiseen ja erimielisyyksiä kavereiden kanssa tulee ja lapset eivät aina ajattele, mitä sanovat, mutta äidin sydän itkee näitä tilanteita selvitettäessä verta. Miten löytää oikeat, ymmärtäväiset sanat molemmille riidan osapuolille etsien sopua ja tilanteen korjaamista, ei syytellen, puolustellen tai tuomiten? Miten käsitellä näitä tilanteita muiden vanhempien kanssa? Mitä sanoa Ellulle: 'Kaveri teki siinä tilanteessa väärin, se ei olisi saanut sanoa sinulle noin, mutta ehkä sitä harmitti asia X ja siksi se sanoi niin, vaikkei oikeasti tarkoittanut sitä. Tällaiset kannattaa antaa anteeksi ja jatkaa leikkejä?' Oikean toimintatavan löytäminen tuntuu vaikealta ja raskaalta, kun viime aikoina Ellu on useasti ollut sillä puolella, jota satutetaan (nelivuotiaiden ajattelemattomuudella) sanoin ja teoin. Ja siitä syytän vähän itseäni : pitäisikö tyttöä koulia sanomaan tiukemmin ja olemaan rämäpäisempi? Pitäisikö tänne vuokrata joku tokaluokkalainen opettamaan Ellullekin lällättelyä ja niskojen nakkelua? (Ei tietysti vakavissaan, mutta mieli tekisi.) Nyt Ellu vain hämmentyy sanattomaksi tai alkaa itkeä, koska ottaa uhkaukset tosissaan.

Veenun kanssa on niin paljon helpompaa: ' 'älä ota kaverin lapiota, annetaan se takaisin, noin, tässä on siulle oma lapio'... Miksi tämä ei olisi voinut vain jatkua näin? Hiekkalaatikkoikäisten kanssa toinenkin äiti tai isä on yleensä mukana tukemassa tilannetta, 'sano kiitos kun sait lapion takaisin, ei haittaa, vaikka Veenu vähän halusikin katsoa sitä. Tehkääs nyt yhdessä sitä kakkua'. Nelivuotiaiden kanssa ei ole näin. Suomessa elää vahvana perinne, että antaa lasten selvittää itse sotkunsa, eikä omaa tai toisen lasta haluta nolata alkamalla selvittää asiaa tai ainakaan sanomalla, että nyt teit tässä ikävästi, huomasitkos, miten voitaisiin korjata asia.

Tilanne on miulle tosi raskas, koska koulutukseni ja työni takia en osaa enkä ehkä haluakaan sivuuttaa näitä arjen pieniä kiistatilanteita vaan uskon, että se ohikiitävä hetki leikkipuistossa keskiviikkoaamuna vuonna 2017 voi vaikuttaa siihen, miten Ellu tuntee ja käyttäytyy koulun jälkeen kaupungilla 2027, ja siihen, miten hän kohtelee muita, kohtaa erimielisyyksiä ja ennen kaikkea, miten hän arvostaa itseään. Kotiäitinä olen aina käsittelemässä näitä tilanteita joko välittömästi tai ensimmäisenä vastassa kerhon jälkeen, ja se on aika raskasta. Välillä tekisi mieli muuttaa korpeen turvaan kaikelta sosiaalisuudelta.

Ellulla on ihania kavereita ja yleensä heidän kanssaan oikein hyvät leikit. He vain osaavat sanoa ja käyttäytyä paljon napakammin, kuin meidän herkkämielinen Ellumme. Meneekö tämä ohi? Meneehän tämä ohi? Hiukan alkaa pelottaa niin tytön kuin äidinkin puolesta.

'Äiti, minä niin haluaisin olla kaikkien hyvä ystävä.' Mie tiedän, kulta. Ja miun pitäisi auttaa siua olemaan sellainen, ja erityisesti itsesi paras ystävä, mutta mitä, jos mie en osaa?

perjantai 15. syyskuuta 2017

Arkipäivä meidän kanssa

Aika välillä suunnittelen tekeväni postauksen meidän tavallisesta arkipäivästä, mutta aina se on jäänyt : sellaista 'ihan tavallista arkipäivää' ei vain ole, joka päivä on vähän jotain eri meininkiä. Tosin rutiineista olemme miehen kanssa aina olleet tarkkoja, ne olivat Ellulle ensimmäiset vuodet todella tärkeitä, joten ruoka-ajoissa ja nukkumaanmenoissa ei paljoa sooloilla.

Mutta tällainen oli meidän keskiviikko tällä viikolla. Ensi viikolla se on taas aika erilainen, mutta nyt tällainen :


Klo 6.15-8:

Veenu herää ja mies hakee hänet meidän sänkyyn. Imetän Veenun ja mies torkkuu vielä. Puolen tunnin päästä mies nousee Veenun kanssa aamupuurolle ja mie auon silmiäni sängyssä vähän aikaa. Petaan sängyn ja vedän vaatteet päälle. Veenu on jo syönyt puuronsa, mie syön leipää ja kahvia. Herätämme porukalla Ellun, mies pukee Veenulle päivävaatteet, pissattaa koirat ja lähtee töihin. Mie hoidan Ellulle vaatteet, puuron ja letitän tukan. Ellun syödessä tyhjennämme Veenun kanssa kuivausrumpua ja lajittelemme pyykit. Ellukin ilmaantuu syötyään leikkimään, että pyykkikori on vene.



Klo 8-12
Tytöt katsovat hetken Pikku Kakkosta, mie siivoilen keittiötä ja laitan omat puhtaat vaatteeni kaappiin. Ulkona sataa kaatamalla. Menemme tyttöjen huoneeseen leikkimään, leikimme Ellun kanssa poneilla pitkästä aikaa melkein tunnin, Veenu puuhailee vieressä lukien kirjoja tai leikkien jollain ponilla tai muilla leluilla. Kello on puoli kymmenen, imetän Veenun ja lähdemme ulos, kun sadekin on vähän hellittänyt. Tytöt leikkivät hiekkalaatikolla ja pihalla, mie siivoan autokatosta ja laitan pari varastossa ollutta huonekalua myyntiin Toriin.

Lähdemme takametsään kurkkaamaan, onko siellä puolukoita. Ja onhan siellä! Tytöt syövät niitä samalla kun mie poimin muutaman litran. Onni on pieni metsä takapihalla.

Sisälle mennään puoli kaksitoista, lämmitän kaikille eilistä lihakeittoa. Hyvin maistuu.


Klo 12-13

Pakkaan Ellulle eväät kerhoa varten. Veenua alkaa väsyttää. Vedämme taas sadevaatteet päälle ja lähdemme viemään Ellun kerhoon, sitä pidetään kolmesti viikossa parinsadan metrin päässä olevalla päiväkodilla. Menemme pyörällä, ettei Veenu nukahda vaunuihin, koska hän ei nuku niissä kuin pieniä torkkuja.

Imetän Veenun ja laitan hänet päiväunille, tyttö nukahtaa heti. Putsaan puolukat ja laitan Veenun vaippapyykin pesukoneeseen pyörimään. Painun sängylle loikomaan ja selaamaan kännykällä Facebookin. Joku haluaa ostaa Toriin laittamani lipaston, sovin treffit illaksi.


Klo 14-16. 30

Veenu herää tunnin jälkeen unilta, otan hänet sänkyyn viereeni ja hän nukkuu siinä vielä puolisen tuntia. Imetän Veenun ja hän  syö välipalan: banaania, maitoa ja talk-muroja. Mie teen pinaattipannukakun turpoamaan, ja pilkon salaatin valmiiksi, sitten puemme taas ulkovaatteet ja lähdemme hakemaan Ellua. Tökkään lähtiessäni pannarin uuniin.

Ellulla oli kiva leikkipäivä kerhossa, siellä oli ollut oman lelun päivä ja Ellulla oli mukanaan Tuhkimo-nukke. Aurinko on alkanut paistaa joten käymme pyöräilemässä pienen lenkin. Käytämme koirat pissalla.

Kotona Ellu ja Veenu innostuvat leikkimään nukkekodilla, mie ripustan vaippapyykit ja syön poikkeuksellisesti itsekseni - ja ihmettelen sitä. Mies tulee töistä, hän käy tyttöjen kanssa syömään ja mie lähden lastaamaan kirppistavaroita autoon.


Klo 16.30-19

Käyn hakemassa paketin automaatista ja ajelen viemään omat ja kaverin kamppeet yhteiselle kirppispöydällemme keskustaan. Meillä on yhteensä neljä tyttöä, joten pidämme pari kertaa vuodessa kirppispöytä ja myymme pienet vaatteet pois. Kauppa on käynyt aina oikein hyvin!

Palaan kotiin. Mies on tyttöjen kanssa ulkona, mies pakkaa autoon maalaistaloprojektiimme menevää tavaraa ja lähtee viemään niitä ja palauttamaan lainassa ollutta peräkärriä, mie lähden tyttöjen kanssa Ellun tanhuun. Ellun tanssiessa mie juttelen muiden äitien kanssa ja Veenu touhuaa muiden käytävässä odottelevien sisarusten kanssa, hänellä on oikein hauskaa.


Klo 19-22

Palaamme kotiin seitsemän jälkeen. Tökkään iltapuuronkin mikroon ja imetän Veenun. Ellu tekee palapeliä. Torissa myyty lipasto tullaan hakemaan. Syötän tytöille puurot ja mies palaa juuri sopivasti laittamaan Veenua nukkumaan. Mie harjaan Ellun hampaat ja luen hänelle iltasadun.

Klo 20 tytöt ovat nukkumassa. Siivoan iltapalan, laitan tiskikoneen päälle ja poljen vähän aikaa crosstraineria samalla kun katson miehen kanssa telkkaria. Mies lenkittää koirat, miulla on kamala nälkä ja teen meille vähän iltapalaa. Chattaan parin kaverini kanssa vanhemmuuden haasteista ja juttelen miehen kanssa.  Sitten silmäluomet alkavat lupsua ja nukkumatti kutsuu kymmeneltä.

------

Semmoinen arkipäivä. Tänään oli taas ihan toisenlaista kauppareissuineen ja muskareineen, illalla kävin Ellun kanssa juoksu/pyörälenkillä. On ihanaa, että arkikin on joka päivä hiukan erilaista.

Mutta ehkä arkea ihanampaa on tämä viikonloppu. Ja aika täpinöissään meillä odotetaan myös miehen parin viikon päästä koittavaa isyyslomapätkää!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Viime aikojen luksushetkiä


Viimeiseen viikkoon mahtui paljon kivoja hetkiä, jotka kaikki olisivat oman blogipostauksensa arvoisia, mutta koska vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, niin mennään nyt tällaisella sillisalaattipostauksella.

Mutta siis. Vaatteita! Uusia vaatteita! Hankin tyttöjen kanssa Papun samismekot ja tykätään näistä Ellun kanssa kovasti. Veenulle on saman mekon hihaton versio, hän ei ole vielä testaillut omaansa, mutta ai että nää samistelu ovat miusta kivoja. Nämä ovat meidän perheen ensimmäiset Paput, mutta varmasti tulee hankittua lisää saman merkin vaatteita, ihania päällä.


Pari iltaa sitten livahdimme myös Ellun kanssa kahdestaan kaupungille syömään ja ostamaan Ellulle hiukan syksyvaatteita. Kävimme myös askartelukaupassa ja jäätelöllä ja meillä oli ihanaa: yritämme miehen kanssa tehdä aina välillä juttuja kahden Ellun tai Veenun kanssa, mutta yleensä ne ovat liittyneet johonkin tapahtumaan tai Ellun harrastuksiin. Oli ihanaa kiireettä jutella, syödä ja tehdä ostoksia rauhallisen nelivuotiaan kanssa ja jutella sivistyneesti viime aikojen tapahtumista ilman, että kolmatta pöytäkumppania pitää samalla viihdyttää leivänpaloilla ja estää kiipeämästä pöydälle äidin ruuan perässä.


Pihalla on riittänyt kukkia ja on ihanaa poimia välillä kimppu sisällekin. Vaikka pihatyöt välillä ärsyttätkin ja tehtävää olisi niiiiiin paljon, niin rakastan kyllä tuota pihaa ja sen laittelua. Tytötkin viihtyvät siellä erinomaisen hyvin omissa puuhissaan ja mie saan toteuttaa itseäni kukkapenkeissä.


Ja ai että oli ihanaa, kun saimme miehen kanssa kaksi viikkoa sitten 'ihan oman huoneen'. Ensimmäisenä iltana hiukan kyynelehdin, mutta sen jälkeen olen nauttinut nukkumaanmenosta. Miten ihanaa lueskella vaikka vähän ennen nukahtamista! Olemme viettäneet myös useamman leffaillan (ei tosin aina viinin ja herkkujen kera) ja ai että, ihan kuin pienellä lomalla olisi ollut! Suosittelemme muuten elokuvia Pukija ja Tuntematon vihollinen (The Normal Heart), hyvien näyttelijöiden tähdittämiä elokuvia molemmat, ja jälkimmäinen valtavan suuria tunteita herättävä.

Viikonloppuna kävimme koko perhe kylpylässä uimassa, ja ihanaa oli sekin. Ellu harjoittelee kovasti uimista ja Veenuakin viihtyy vettä räiskytellen, ja lämminvesialtaassa äidinkin mieli lepää. Ja kun kotimatkalla syödään Hesburgerissa, tulee samalla lomaa myös kotitöistä.


Ja hei, on syksy! Voi poltella kynttilöitä ja leipoa (lapsen kanssa) omena- ja puolukkajuttuja. Illat ovat ihanan hämäriä eikä vesisadekaan haittaa niin paljon kuin menneinä kuukausina, nyt se jopa kuuluu tähän vuodenaikaan ;)

Millaisia arjen luksushetkiä teillä on viime aikoina ollut? 

perjantai 8. syyskuuta 2017

Tyttöjen yhteinen huone






Siellä ne nyt sitten ovat, yhteisessä huoneessa. Kaksi viikkoa on jo menty näin ja hyvin on mennyt, ei mitään ongelmia. Ongelmien pelossa emme kamalasti tehneet hankintoja tyttöjen uuteen huoneeseen vaan se kasattiin Ellun huoneen tavaroista, olohuoneen matosta ja muusta meiltä jo löytyvästä. Ainoastaan Ellun sängyn yläpuolelle tuli (meille)  uusi kaappi. 

Emme alkaneet tähän hätään vaihtaa tapettiakaan, ja vaikka hopea-musta puukuvio ei olisi ollutkaan ykkösvalintani lastenhuoneen tapetiksi, toimii se tyttöjen huoneessa ihan kivasti. Ja tytöistä huone on viihtyisä, Ellun mielestä ihana ja kaunis, ja sehän riittää. 

Kovin pitkään huone ei kyllä näytä ihan tältä, tytöille on tulossa Niemen kerrossänky ja Ellun osa on jo autokatoksessa odottamassa maalikerrosta. Huoneeseen tulee siis vähän enemmän tilaa, kun Ellun nyt normikokoinen sänky vaihtuu hiukan pienempään malliin. Myös muutama tauluprojekti on suunnitteilla Ellun kanssa, ja Veenunkin kädenjälkeä olisi kiva saada esille.  

On ne jo olevinaan niin isoja tyttöjä, nukkuvat itsekseen. Nyyh. 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Omaan vai yhteiseen huoneeseen?


Pohdimme aika pitkään, voisiko Ellun ja Veenun laittaa asumaan samaan huoneeseen - neljävuotiaan ja yksivuotiaan rytmit, lelut ja tarpeet kun voivat olla aika erilaisia. Mitä jos Veenu nukkuu päiväunia ja Ellu ei? Mitä jos Ellu haluaa rakennella pikkulegoja ja Veenu hajottaa? Mitä jos Veenu itkeskelee yöllä ja herättää Ellun, tai Ellulle tulee kylään kaveri, jonka kanssa hän haluaisi leikkiä rauhassa ilman pikkusiskoa?


Juttelimme Ellun kanssa asiasta. Hän on nukkunut omassa huoneessaan puolivuotiaasta joten olisimme ymmärtäneet, jos hän olisi kieltäytynyt jakamasta huonettaan Veenun kanssa. Ei ihan kaikkea tarvitse jakaa, vaikka sattuukin olemaan isosisko vaan niitä ihan omiakin leluja ja tarvittu määrä omaa rauhaa on oltava. Itse asiassa odotinkin Ellun kieltäytyvän, mutta hän innostuikin ajatuksesta päästä Veenun kanssa samaan huoneeseen. Juttelimme viikkokausia siitä, mitä yhteinen huone sitten merkitsisi: Veenu ihan varmasti sotkisi leikkejä ja levittäisi tavaroita, ja Veenun pitäisi antaa nukkua rauhassa. Kaikki oli Ellulle erittäin ok. Ensin suunnittelimme, että Veenu muuttaisi Ellun huoneeseen, mutta sitten keksimme, että paras ratkaisu olisi antaa talon isoin makkari tytöille. Sekin sopi Ellulle.

Viikko sitten Ellun omaisuus kannettiin miun ja miehen vanhaan huoneeseen Veenun sängyn seuraksi. Veenun kannalta muutos siis kävi aika helposti kun sängyn paikka ja ympäröivät seinät pysyivät samoina. Lelut löysivät paikkansa ja kaikki mahtui oikein hyvin huoneeseen.

Iltojen nukkumaankäymiset ja yöt ovat sujuneet oikein hyvin. Aamuisin olemme kipittäneet hakemaan aamuvirkun Veenun meidän vanhempien sänkyyn ja Ellu on vielä jatkanut uniaan. Päiväunilla haastetta on ollut hiukan enemmän: niinä päivinä, kun molemmat nukkuvat päiväunet, on vähän sumplimista saada heidät unille suht samaan aikaan toisiaan kamalasti häiritsemättä. Mutta sekin on kyllä mennyt paljon paremmin kuin odotin!

Itse jaoin lapsena huoneen pikkusiskoni kanssa, sitten sain alle kouluikäisenä oman huoneen ja se oli miusta uskomattoman hienoa. Sitä tunnetta muistellen olin vähän surullinen Ellun puolesta, kun hän 'menetti' huoneensa. Fiilikseni kyllä muuttui, kun Ellu itse kertoi iloisena ja ylpeänä asiasta tapaamilleen tutuille, ja kun Ellun kummitäti muisteli, miten hänen parhaita lapsuusjuttujaan oli huoneen jakaminen siskon kanssa.

Jossain kohtaa tytöt saavat kyllä omat huoneet, sitten kun sellaisia pyytävät. Meillä on makuuhuoneiden lisäksi työhuone/vierashuone, josta sitten tulisi huone toiselle, mutta on kyllä hienoa, että tytöt muuttivat vielä nyt samaan huoneeseen ja saimme säilyttää yhden huoneen vieraita ja kaikenlaisia levitettäviä projekteja varten.

Oliko teillä lapsena oma vai jaettu huone? Miten olette ratkaisseet lasten nukkumiskuviot? 

tiistai 29. elokuuta 2017

Uusi makuuhuone


Terkut meidän uudesta makuuhuoneesta!

Lauantaina meidän perheessä oli jännä päivä. Ellun sänky kannettiin meidän vanhempien entiseen makkariin Veenun seuraksi ja me muutimme miehen kanssa Ellun huoneeseen, joka on neliöiltään rutkasti edellistä pienempi ja vieläpä muodoltaan aika pitkä ja kapea. Etukäteen ihmeteltiin mittanauhan kanssa, että mahtuisiko se 160 senttinen sänky todella huoneeseen, ja mahtuihan se. Täällä sitä nyt ollaan, ja huone on miusta aivan ihana!


Ruljanssissa sänky meni kyllä uusiksi. Ennen meillä oli Ikean metallirunkoinen sänky, mutta sen korkeat päädyt olisivat plokanneet sekä ikkunan että kulun sänkyyn, joten myin sen pois. Tilalle ostin Facebookin kirpputorin kautta kirsikkapuiden sängynrungon, jonka maalasimme miehen kanssa kalkkimaalilla harmaaksi. Suosittelen kyllä sydämeni pohjasta erityisesti Jeanne D'Arcin Livingin kalkkimaalia, nopeasti ja hajuttomasti valmista jälkeä. Ja sänky on kyllä nyt meille ihan perfect!


Yöpöytien sijaa toimittavat tällä hetkellä puulaatikot. Ehkä jossain kohtaa tilalle tulevat jotkin kapeat yöpöydät, tai toiselle puolelle yöpöytä ja toiselle jokin ihana vanha pikkukaappi seinälle. Toisaalta pidän kyllä kovasti näistä laatikoistakin, eikä ainakaan tule säilöttyä yöpöydän laatikoissa kaikkea turhaa roinaa.


Tapettia emme vaihtaneet, se on siis sama vaaleanpunainen pitsitapetti kuin Ellun kun aikaan. Saas nähdä, tapetoimmeko jossain kohtaa, jos joku uskomattoman upea tapetti tulee vastaan, mutta ehkä odottelemme siiheksi, että lähivuosina selviää, miten järjestämme perheemme asumiskuviot tyttöjen kasvaessa. Tämäkin on kyllä todella kaunis tapetti.


Emme halunneet emmekä tarvinneet huoneeseen kovin paljon huonekaluja, sängyn lisäksi meillä on vain nuo puulaatikot, yöpöydän lamput, jakkara ja pari Ellulle jo laitettua seinähyllyä. Noita hyllyjä tulee vielä järjesteltyä ja varmasti seinillekin tulee vielä jossain kohtaa se vanha kaappi tai jokin valokuva, mutta tykätään kyllä huoneesta näinkin todella paljon. Vähemmän on enemmän ja näin selkeä ja ilmava huone tuntuu ihan luksukselta.


Ensimmäisenä iltana nukkumaankäydessä miua vähän itketti, mutta mies ja lapset kävivät nukkumaan coolisti. Ensimmäisenä aamuna Veenu nukkui melkein seitsemään, ja se on hänen henkilökohtainen ennätyksensä varmaan puoleen vuoteen. Nyt ollaan taas palattu ennen kuutta heräämisiin, mutta yöt ovat sujuneet erittäin hyvin ja tytöt ovat muutenkin tykänneet uudesta huoneestaan. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka hiukan haikeaa onkin, että miun vauvat nukkuvat nyt keskenään ja ovat olevinaan niin isoja tyttöjä..