Muumimaailma

Kuten aika moni muu, mekin suunnistimme viikonloppuna Muumimaailmaan Naantaliin. Reissu oli Ellulle ensimmäinen muumilandiassa, me miehen kanssa olemme itsekin juoksennelleet tuolla lapsina. Muumitalo herätti nostalgisia muistoja, samoin drontti Edvard ja uimahuone, mutta muuten moni juttu vaikutti ihan uudelta. On se jännä, miten asiat muuttuvatkin viidessätoista vuodessa... 

Ja meillä oli maailman ihanin päivä! Kaikki meni mahtavan hyvin ja Ellu oli niin onnellinen muumien parissa. Meillä vanhemmillakin oli äärettömän mukavaa, sää suosi, esitykset olivat ihania, Muumilaakson asukkaat ystävällisiä, ruoka hyvää ja meininki aika rentoa, vaikka porukkaa oli paikalla paljon. Onneksi alue oli iso ja tekemistä oli niin monella nurkalla, ettei ruuhkaa päässyt pahemmin syntymään.

Muumimaailma on rakennettu Kailon saareen, jonne kävellään siltaa pitkin Naantalin puolelta. Alue oli mielestäni toteutettu todella kauniisti, luontoa oli jätetty näkyviin ja muumilaakson asukkaiden talot oli sisustettu kauniisti ja uskottavasti. Kaikki ei ollut niin kuin telkkarissa tai kirjoissa, mutta tunnelma oli miusta juuri oikeanlainen. Ei muovia, ei välkkyviä valoja, ei hilavitkuttimia, ainoastaan satumaisia paikkoja ja tilaa mielikuvitukselle.

Muumilaaksossa tallaili muumihahmojen lisäksi kaikenlaisia kirjoista tuttuja henkilöitä. Ellu oli eniten odottanut näkevänsä rouva Vilijonkan lapsineen, varmaankin siksi että sama joukkio näkyi mummilan valokuva-albumissa vuoden 1998 kohdalla. Yllätyssuosikiksi nousi leppoisa Tuutikki, varmaankin siksi, että hänen kanssaan oli mahdollisuus uittaa pieniä muovilaivoja. Kävimme laivanuitossa useampaan kertaan, onneksi päivä oli lämmin, ja päivän päätteeksi Ellu valitsi muumikaupasta muistoksi samanlaisen laivan kuin Tuutikin luonakin oli. (Hyvä veto, Muumimaailma!) Kaikki hahmojen esittäjät olivat tunteella mukana rooleissaan ja halaamismahdollisuuksien lisäksi heidät saattoi löytää poluilta juoksentelemasta, juttelemassa keskenään, piirtämässä ja vaikka laivoja uittamassa. Elluun ehkä juuri ne hetket tekivät suurimman vaikutuksen.

 

Yhteensä vietimme Muumimaailmassa hiukan yli kuusi tuntia. Menimme paikalle kymmeneltä puiston auetessa, piipahdimme päivällä nukkumassa pienet päiväunet ja tulimme illaksi takaisin. Puisto sulkeutui kuudelta, joka varmaankin on oikein hyvä aika, koska moni ajaa vielä illan päätteeksi kotiin, mutta me yövyimme Naantalissa ja olisimme voineet vielä tunnin puljata. Majoituspaikkamme kautta olimme saaneet kahden päivän rannekkeen yhden päivän hinnalla, mutta jätimme toisen päivän käyttämättä, koska seuraavana aamuna satoi emmekä olisi muutenkaan ehtineet olla puistossa kuin pari tuntia ennen matkan jatkumista. Yksi kokonainen päivä kyllä riitti oikein hyvin, tekemistä oli paljon, mutta ei liikaa.

Muumitalon lisäksi Muumimaailmasta löytyi mm. Nuuskamuikkusen teltta, Hemulin talo, Niiskun verstas, Nipsun talo, Pikkymyyn jättikurpitsa, Muumipeikon yhdessä tarinassa rakentama talo, poliisi- ja paloasemat ja laiva, jolla Muumipappa seikkaili nuoruudessaan. Tutkittavaa ja nähtävää siis riitti.

Hahmojen halailu kuului lähes pakollisiin aktiviteetteihin. Olimme jutelleet Ellulle, että muumeja saa sitten halata, mutta muumien koko taisi tulla pienenä yllätyksenä Ellulle: aiemmin suurimmat hänen näkemänsä muumit ovat olleet viivottimenkorkuisia pehmoleluja... Aamupäivä siis tyydyttiin kättelemään ja ehkä hiukan silittämään kuonoa, iltapäivällä halattiin jo lujasti. Kivoimpia taisivat olla Muumipappa ja Niisku.

Muumimaailmassa pärjää kyllä rattailla, mutta me jätimme suosiolla rattaat auton takakonttiin ja kuljetimme Ellun puistoon ja sieltä pois manducassa. Puistossa hän jaksoi kävellä ja kiipeillä erinomaisesti eikä rattaita ollut ikävä. Suosittelen kyllä tekemään samoin jos lapsi jaksaa edes vähän kävellä, joihinkin paikkoihin ei päässyt rattailla tai niihin täytyi kiertää, enkä yhtään kadehtinut matkarattaiden kanssa kapeahkoilla poluilla taituroivia vanhempia.

 

Tuliko jo selväksi, että meillä oli ihanaa? Palaamme varmasti uudelleen, ehkä ensi tai sitä seuraavana kesänä.

"Äiti, oliko minulla ihana päivä Muumimaailmassa?"

"No, oliko siulla?"

"Oli, minulla oli maailman paras päivä."