tiistai 27. kesäkuuta 2017

Epätrendikäs ikäkriisi

Ikä on vain numero ja ihminen on juuri niin vanha, millaiseksi tuntee itsensä.

Mie olen sitten varmaan noin 107 -vuotias.

Luulin, ettei kolmikymppispäivä oikeasti hetkauttaisi miua. Että voisin katsoa peiliin tyytyväisenä: hyvin sie Minna vedät, olet vetänyt jo 30 vuotta! Että olisin vakaampi, vahvempi, itsevarmempi ja enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan aiemmin elämässäni.



Ja tottakai voin olla tyytyväinen. Miulla on ihana mies, kaksi ihanaa tervettä tytärtä, kaksi koiraa ja talo ja vapaa-aikataloprojekti. Olen terve. Miulla on koulutus ja kiva työpaikka. Miulla on muutama hyvä ystävä. Olen saanut matkustaa, harrastaa, opiskella, kaivaa kukkapenkkejä, letittää pikkutytön hiuksia ja tehdä suurinpiirtein kaiken sen, mitä 16-vuotiaana kirjoitin päiväkirjaani haluavani tehdä.

Mutta silti. Tunnen itseni kamalan vanhaksi. En ole se leikkipuiston nuori äiti tai työpaikan junnu, vaan keski-ikäinen tantta. Lapset on tehty, talot ostettu ja naimisiin menty. En haaveile reppureissusta Aasiaan tai syvänmerensukelluksesta, en halua etsiä itseni retriitissä, hankkia moottoripyörää enkä vaihtaa miestäni nuorempaan/vanhempaan. En kaipaa lisää jännitystä kolmekymppiseen elämääni, mutta takaraivossa jäytää, että pitäisikö miun kaivata? Jämähdänkö? Vai olenko jo ihan jämähtänyt tylsä kalkkis? Tai olenko aina ollut sellainen?

Nykyään olisi trendikästä julistaa, ettei ikääntyminen stressaa yhtään ja että on ihanaa olla tämänikäinen. No ei ole. Mieluummin olisin 25 - en sitten tiedä, miksi. Ehkä pelkään ikääntymistä ja lopullista rupsahtamista? Vaikka sitä sanotaan, että nainen on kuin viini ja paranee vanhetessaan, niin en nyt kyllä oikein tiedä.

(Mutta oli miulla ihana syntymäpäivä. Unelmatorttua, kylpylää, ravintolaa, pyöräilyä. Siitä en valita.)

Onko kukaan kokenut samaa fiilistä synttäripäivänään? Vai ovatko kaikki muut aina sinut ikänsä kanssa? 


8 kommenttia:

  1. Onnittelut kaunokaiselle! :) Nythän se elämä vasta alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mutta alkaako varmasti? Muista tuntuu, että tämä olisi vain lopun alkua :D

      Poista
  2. Onnea vielä! :) Epäilen, että ittelläkin se kopsahtaa siinä kolmekymppiä täyttäessä, kun se on jo niiin vakavasti otettavan aikuisen ikä, mukamas :D vaikka sit taas muutoin tää vanheneminen tuntuu hyvältä kyllä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon mieluummin olisin kyllä tosiaan pysynyt ikuisesti vaikka 28-vuotiaana. :D 30v tuntuu jotenkin liian vanhalta!

      Poista
  3. Itselläkin se 30 on aina ollut se rajapyykki. Noh, siellä se kolkuttelee itselläki ovella ja en kehtaa edes sanoa, etten ole saavuttanut elämässä sitä, mitä 30 olin kuvitellut ;) Meillä ei ole sitä omaa taloa tai omaa asuntoa. Ja onha se karua, ettei sitä oikeasti ole enää niin nuori ja freessi, ku mitä 25 oli. Kyllä sen iän tuoman muutoksen huomaa yllättävän nopeasti. Tai sitten vain kuvittelemme kaiken ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu freesiys on tipotiessään! Eikä sellaista kypsää naiseutta ole näkynyt tilalle. Huijausta koko vanheneminen. :P

      Poista
  4. Onnea kriisistä huolimatta!

    Ehkä kun sen kriisin yli pääsee, niin huomaakin että elämä kuitenkin jatkuu ihan samanalaisena, eikä tunnu sen kummemmalta? En tiedä vielä, olen viisaampi kuukauden kuluttua. Kyllä minustakin välillä tuntuu hassulta, että ihanko oikeasti en olekaan enää se työpaikan junnu (paitsi työvuosien suhteen) ja moni minua nuorempi on ehtinyt tehdä elämässään jo vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, elämä on jatkunut aika samanlaisena ja ahdistuskin on hiukan laantunut. Ehkä suhtaudun ensi vuonna tyynemmin kun täytän 31? Ehkä.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!