perjantai 21. heinäkuuta 2017

Leiki ja opi Runebergin pihalla Porvoossa


Lapsissa on se(kin) ihana puoli, että heidän kanssaan pääsee puuhaamaan museoiden leikkipaikoille ilman (kovin) kummastelevia silmäyksiä. Monessa museossa on todella hyvin toteutettu ja opettavainen puuhapaikka lapsille. Tänään olimme tapaamassa Veenun kummisetää Porvoossa ja vierailimme vanhan kaupungin lisäksi J.L Runebergin kodin pihalla, jonne lapsille oli luotu ihana oma Leiki ja opi -piste.



Pihalla lapset pääsivät kalastamaan, leikkimään torikauppiasta, nostamaan vettä kaivosta, kastelemaan, pinoamaan halkoja, keräämään kananmunia, lakaisemaan luudalla, hoitamaan eläimiä... Siis tekemään niitä samoja puuhia, mitä Johan Ludvigin ja Fredrikan aikaan tehtiin. Itse olen lapsena päässyt isovanhempien luokse hoitamaan vielä niin kanoja kuin lehmiäkin, mutta Ellulle puuhat olivat vieraita.

Molemmat tytöt viihtyivät uskomattoman hyvin pihan puuhissa, mielikuvitus on uskomaton. Ellu oli välillä torikauppiaana ja välillä kalastajana, joka myi saaliinsa torikauppiaana vuorollaan toimineelle pojalle. Kaikki eläimet tulivat hoidetuksi, kirjoitusharjoituksia tehtyä ja halkoja pinottua, ja sitten saattoikin taas lähteä torille ostoksille... Käväisimme välillä kaupungilla ja palasimme sitten taas takaisin. Mahtava paikka, leikille ja oppimiselle todellakin oli mahdollisuuksia!



Leiki ja opi -piste Runebergin pihassa oli täysin ilmainen ja se on auki kesä- ja heinäkuussa museon ollessa auki, muutoin tilauksesta ja tapahtumapäivinä. Kannataa ehdottomasti poiketa, kävelymatka vanhasta kaupungista ei ole pitkä ja lähes koko matkan pystyy taittamaan kaunista joenvartta.



Ilmaiseksi pääsi tutustumaan myös pihassa olevaan Fredrika-rouvan puutarhaan, joka olikin kaunis paikka. Tällaiset vanhat ja runsaat puutarhat ovat ihania, ja vaikka meillä onkin uusi talo, niin tällaista samanlaista henkeä haluaisin pikkuhiljaa meillekin polkuineen ja hiukan rönsyilevine kukkapenkkeineen.


Käväisin kurkistamassa museokauppaa sisällä talossa ja talomuseo vaikutti ehdottomasti vierailemisen arvoiselta. Runebergien koti on säilytetty ilmeisen hienosti.

Alkuvuoden Porvoon vierailun aikoihin luimme Ellun kanssa Mauri Kunnaksen kirjan Koiramäen Martta ja Ruuneperi , joka kiinnosti Ellua tapahtumakaupunkinsa Porvoon (ja Runebergin torttujen) takia. Kirjasta oli jäänyt ilmeisen paljon mieleen, esimerkiksi Runebergin kirjoittamia teoksia ja se, että Runeberg oli jo eläessään varsin fanitettu kirjailija.



Runebergin kadun varresta löysimme myös Runebergin patsaan. Ellusta se ei tosin ollut kovin näköinen, koska kirjailijalle ei oltu tehty silmälaseja.

Koska sää suosi, pääsimme taas myös Muumipuistoon ja samassa Kaupunginpuistossa olevaan suihkulähteeseen, jonka tanssivia vesiä tytöt viime visiitillä olivat huokaillen katselleet kuivalta maalta. Luulen, että tämä oli ihan sallittua hupia, sen verran paljon paikalla oli muitakin (läpimärkiä) lapsia - mutta jos ei ole, niin ette sitten kuulleet tästä miulta. ;)



 Olemme tämän vuoden puolella ehtineet Porvooseen jo kolmesti, ja joka kerta pelkästään keskustan alueelta on löytynyt aina uutta tekemistä. Pienissä putiikeissa, mukulakivikaduilla ja kauniissa puistoissa olo on vähän kuin ulkomailla olisi, ja meistä on kyllä kovaa vauhtia tullut valtavia Porvoo-faneja. Kotimaanmatkailu on ihanaa!

1 kommentti:

  1. Ihania kuvia ja tuo viimeisen kuvan fiilis on vaan niin tarttuva<3

    Mä niin haaveilen Porvooseen pääsystä, mutta jotenkin uskon, että sen aika on vasta ens kesänä, että päästään miehen kanssa kahdestaan, Saadaan sitten tutkia vähän isommalta alueelta kaupunkia!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!