lauantai 5. elokuuta 2017

Imetetty vuosi

Veenu täyttää ensi viikolla vuoden (mitääääääh!) ja samalla meille tulee täyteen vuoden pituinen imetystaival. VUODEN. Hermunjee!

Neljä päivää vajaa vuosi sitten se alkoi. Nyyh!


Ellua osittaisimetin neljä kuukautta ja Veenun kanssa on koko tämän vuoden olleet korvikkeetkin mukana. En tiedä, onko miulla jotenkin vajaiset maitorauhaset vai stressiherkkä maidontuotanto: vaikka olisin halunnut täysimettää kumpaakin tyttöä, jouduin kokemaan molemmilla kerroilla aikamoiset imetyspettymykset. Ellun imetyksestä ei monta hyvää muistoa jäänyt, mutta onneksi toinen lapsi on tässäkin paikannut esikoisen aiheuttamat traumat. Tai ehkä se oli Ellun ansiota, etten alkanut Veenun kanssa edes muodostaa mitään traumoja: Ellun kanssa olin saanut kokea, että lapsi voi kasvaa täysin hyvin ja täydellisen terveeksi korvikkeellakin, ja meille kehittyi Ellun kanssa hyvä ja lämmin suhde, vaikka hän saikin ruokansa vauvavuoden ajan pääosin pullosta eikä rinnasta.

Veenun imettäminen on ollut ihanaa ja luonnollisen tuntuista. Onhan hän aivan ihana siinä rinnalla, huokaillen, silitellen ja jalkojaan heilutellen. Aluksi hän oli onneton pieni nyytti joka piti ohjata oikeaan otteeseen, nykyään hän saattaa lepäilyn lisäksi myös jumppailla ja seisoskella syödessään: ergonomia on hommasta välillä kaukana! Välillä rinnalla olo ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta vielä välillä tyttö nukahtaakin kainaloon näyttäen siltä, että siinä on maailman paras paikka.

Eilen olimme liikkeellä kaupungilla ja keskustelimme miehen kanssa, käyvätkö he Ellun kanssa kahdestaan yhdessä kaupassa ja tapaamme sitten ravintolassa, mie ehtisin kauppareissun aikana imettää Veenun lastenhoitohuoneessa. "Mutta ravintolathan ovat sitä varten, että siellä kaikki syövät yhdessä ja vauvatkin imetetään ensin", Ellu kommentoi. Kiitin tytärtäni hienosta huomiosta, koska näin meillä todellakin on tämä vuosi menty.

Alun jälkeen olen huolettomasti imettänyt Veenua missä vain: kotona, kylässä, ravintolassa, Ikeassa, leikkipuistossa, kaupassa kylpytynnyrin rapuilla, Muumimaailmassa, muskarissa, Ellun tanhuesityksessä ja ties missä. Yritän olla hienovarainen, ja juhlissa jne olen mennyt syrjemmälle imettämään, mutta ystävien seurassa olen anteeksipyytelemättä imettänyt samassa huoneessakin. Koskaan en ole saanut imettämisestä pahaa sanaa enkä edes ikäviä katseita: kiitos siitä, kanssaihmiset! Toivottavasti kaikilla äideillä olisi näin, koska imetys alkaisi varmasti tuntua todella rajoittavalta puuhalta, jos sitä joutuisi tekemään vain vessassa, sovituskopissa tai autossa aina kotoa poistuessaan. Jokainen tietysti saa imettää vaikka vain kotona tai autossa: mie en halua, enkä oikein edes voi, koska mukana kulkee yleensä myös se nelivuotias isosisarus.

Ai niin ja hei, olen imettänyt myös kylpylässä


Neuvolan terveydenhoitajat osaavat edelleen neuvoa kovin huonosti imetysasioissa: onneksi tilanne tuntuu olevan muuttumassa ja koulutusta on tarjolla koko ajan enemmän. Imetyksen tuki -yhdistys järjestää äideille (ja isille) ohjausta niin tapaamisissa kuin Facebookissakin, ja Facebookista löytyy myös Osittaisimettäjät -ryhmä, jota olisin kovasti Ellun aikaan jo kaivannut. Jos jokin imetyksessä mietityttää, kannustan rohkeasti kyselemään, oikein vaatimaan sitä tietoa: niin ennen vauvan syntymää kuin sen aikanakin. Vaikka imetys on luonnollista, kannattaa siihen tutustua etukäteen, se poistaa huolia ja stressiä vauvan ensimmäisinä viikkoina kun kaikki on muutenkin uutta ja ihmeellistä.



Ja varoitus. Vaikka imetys on ihana, luonnollinen, edullinen ja lapsen kasvaessa myös hyvin näppärä tapa ruokkia lapsi, niin Se Vie Aikaa. PALJON. Alussa vauvan tulee saada olla rinnalla VALTAVASTI ja senkin jälkeen kausittain, ns. tiheän imun kausina, taas valtavasti, koska rinnoissa vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki ja vauva tilailee lisää maitoa kasvaakseen. Imetykseen kuluvan ajan määrä voi tulla shokkina erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta samalla voi itse torkkua, katsoa elokuvia, lukea, kuunnella äänikirjoja tai imetystyynyn avulla vaikka syödä. Koko vauvavuosi ei ole pelkkää imettämistä, mutta alku on. Jos sen alun jaksaa, niin muutaman kuukauden päästä yleensä helpottaa.

Ja toinen varoitus. Jokaisen äidin ja perheen imetysasiat kuuluvat vain äidille itselleen. Nykypäivänä korvikkeet ovat erinomaisen hyviä, niillä kasvaa erinomaisen hyviä lapsia (kuten vaikkapa meidän Ellu) ja lastaan korvikkeella ruokkiva vanhempi ei ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin lastaan imettävä. Tai sellainen vanhempi, joka antaa lapselleen sekä äidinmaitoa, että korviketta. Hyvän äidin ja vanhemman palkintoja jaetaan ihan muulla perusteella kuin sillä, miten lapsi ensimmäisen vuoden ravintonsa sai.

Kaupan maitokin on nam


Meillä imetys tulee varmaan syksyn aikana päätökseen. Haaveilin, että onnistuisin kepulikonsteilla osittaisimettämään Veenua puolivuotiaaksi, mutta alun hankalan ensimmäisen kuukauden jälkeen homma on mennyt niin hyvin, että sekä puolen vuoden että seuraavaksi asettamani yhdeksän kuukauden rajapyykit hujativat ohi. Nyt seuraava tavoite on yksivuotispäivän jälkeen saada Veenu juomaan lehmänmaitoa, ja sitten imetys saa meillä vähentyä pikkuhiljaa. Kotonaollessa aion imettää Veenun tahtiin niin kuin hän haluaa, mutta en enää kaupungilla ja muissa päivän menoissa. WHO:n suositus olisi kahden vuoden osittaisimetys, mutta meille riittää tämä vuosi, ja mitä sitten tähän päälle vielä tuleekaan.


Tämä viikko on kansainvälinen imetysviikko. 

2 kommenttia:

  1. Vautsi, onnea hienosta taipaleesta! :) Se on kyllä hassua, kun pikkuvauvan imetys muuttuu pikkuhiljaa akrobaattitaaperon imetykseksi :p

    VastaaPoista
  2. Onnea hienosta saavutuksesta! Varmasti tuo eka kokemus on osaltaan edesauttanut pääsemään tähän rentoon imetystaipaleeseen tokalla kerralla. Meillä on ihan samanlainen tarina ollut ja puolen vuoden (osittais)imetys on meilläkin saavutettu. Tarkoitus olis nyt vähentää, mutta kun tuo ei enää huolikaan niin helposti pulloa... :D

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!